Päivä tiivistettynä:
- Nukuin pommiin ja myöhästyin töistä ~45minsaa.
- Kaarinan polku ei ole tarkoitettu polkupyörälle. Muistakaa se.
- Leikkasin hiukset.
HelmeriKelmeriPelmeri ja riipaisevat yötuntien pohdiskelut.
Parisuhde olisi kiva. Joku jonka voisi herättää aamulla ompun herkällä
suljinäänellä ja tapella siitä ettei sitä kuvaa voi poistaa, kun on
kuvattu filmille. Joku, jonka kanssa kävellä metsässä auringonlaskun
aikaan (hah, olipas se pseudosomaattista kuraa, sori). Joku joka ei
pelkäisi olla mallini. Joku jonka kanssa viettää aikaa.
Yön yksinäinen filosofi vaikenee ja toivottavasti myös pitkäksi ajaksi. Esiin astuu itsesäälin ja kitinän suurmestari.
Tuli muuten mieleen tässä yön pikkutunneilla (klo 02:06), että jospa
minussa on jotain vikaa. Kaikki parisuhteeni ovat kariutuneet omaan
kyllästymiseeni, tai johonkin sellaiseen. Tosin kokemuspohjani on
todella kattava. Pari kolme jotain tyttöä ylä-asteella, jotka voidaan
melkein rajata pois "karkeina virheinä", jos tunnistat itsesi niin
pahoitteluni en sanonu sitä loukkaavasti tai jotain. Kello tosiaan on
sen 02:09, että pienet ajatuspierut sallitaan. Vai mitä?! Minulla on
ollut vain yksi (1) todellinen parisuhde, tosin mikä on parisuhteen
määritelmä? Alkaako se siitä ku kysytään "alaks oleen"?
En
ole ikinä käyny ns. "treffeillä", eli että pitäisi tavata melkeimpä
tuntematon ihminen ja siitä lähtee rakentamaan. Olen käyttänyt ns.
Install-Wizardia (nörttijuttu, oompas sääliö) elikkäs nääs, olen
tavannut jossain randomissa eikä todellakaan mielessä ole ollut, että
"tuon tytön haluan". Viimeisin ja melkeimpä ainoa _oikea_
tyttö-ystäväni tapasin.. ööh.. koulussa, mutta irkissä sitten syvemmin.
Eräs päivä jatkettiin keskustelua tekstiviestein irkkailun jälkeen ja
siitä se sitten lähti. Jos joku olisi tosiaan sanonut kuukautta
aikasemmin, että joskus tapailisin häntä (jätetään nimet pois) niin
olisin nauranut päin naamaa. En tiedä kylläkään miksi, mutta ehkäpä
olisin.
Tälläkin hetkellä taidan olla ihastunut pariin tyttöön, mutta jutut
eivät taida edetä sitä pidemmälle. Toisesta en tiedä kuin ulkonäön ja
työpaikan, tai siitäkään en ole enää varma. Toisesta tiedän sentään
nimen ja pikkuisen muutakin. Niin se menee, oon sellanen jenkkileffojen
nainen, joka rakastuu luusereihin. Paitsi itse olen se luuseri ja
ihastun tyttöihin, tai naisiakos ne nyt sitten on jo. Samapa sekin on.
Elämä on ja life goes on, kuten laulussa sanotaan. Kai.
Itsesäälin ja kitinän mestari ja Suomen dr.Phil kuittaa nukkumaan.
(ps. Tiina, jos satut lukemaan, niin kyllä välillä saa pyöriä itsesäälissä)
lauantai, 6. toukokuu 2006
Kommentit