Päivä tiivistettynä:
- Nukuin pommiin ja myöhästyin töistä  ~45minsaa.
- Kaarinan polku ei ole tarkoitettu polkupyörälle. Muistakaa se.
- Leikkasin hiukset.

HelmeriKelmeriPelmeri ja riipaisevat yötuntien pohdiskelut.
Parisuhde olisi kiva. Joku jonka voisi herättää aamulla ompun herkällä suljinäänellä ja tapella siitä ettei sitä kuvaa voi poistaa, kun on kuvattu filmille. Joku, jonka kanssa kävellä metsässä auringonlaskun aikaan (hah, olipas se pseudosomaattista kuraa, sori). Joku joka ei pelkäisi olla mallini. Joku jonka kanssa viettää aikaa.

Yön yksinäinen filosofi vaikenee ja toivottavasti myös pitkäksi ajaksi. Esiin astuu itsesäälin ja kitinän suurmestari.

Tuli muuten mieleen tässä yön pikkutunneilla (klo 02:06), että jospa minussa on jotain vikaa. Kaikki parisuhteeni ovat kariutuneet omaan kyllästymiseeni, tai johonkin sellaiseen. Tosin kokemuspohjani on todella kattava. Pari kolme jotain tyttöä ylä-asteella, jotka voidaan melkein rajata pois "karkeina virheinä", jos tunnistat itsesi niin pahoitteluni en sanonu sitä loukkaavasti tai jotain. Kello tosiaan on sen 02:09, että pienet ajatuspierut sallitaan. Vai mitä?! Minulla on ollut vain yksi (1) todellinen parisuhde, tosin mikä on parisuhteen määritelmä? Alkaako se siitä ku kysytään "alaks oleen"?

En ole ikinä käyny ns. "treffeillä", eli että pitäisi tavata melkeimpä tuntematon ihminen ja siitä lähtee rakentamaan. Olen käyttänyt ns. Install-Wizardia (nörttijuttu, oompas sääliö) elikkäs nääs, olen tavannut jossain randomissa eikä todellakaan mielessä ole ollut, että "tuon tytön haluan". Viimeisin ja melkeimpä ainoa _oikea_ tyttö-ystäväni tapasin.. ööh.. koulussa, mutta irkissä sitten syvemmin. Eräs päivä jatkettiin keskustelua tekstiviestein irkkailun jälkeen ja siitä se sitten lähti. Jos joku olisi tosiaan sanonut kuukautta aikasemmin, että joskus tapailisin häntä (jätetään nimet pois) niin olisin nauranut päin naamaa. En tiedä kylläkään miksi, mutta ehkäpä olisin.

Tälläkin hetkellä taidan olla ihastunut pariin tyttöön, mutta jutut eivät taida edetä sitä pidemmälle. Toisesta en tiedä kuin ulkonäön ja työpaikan, tai siitäkään en ole enää varma. Toisesta tiedän sentään nimen ja pikkuisen muutakin. Niin se menee, oon sellanen jenkkileffojen nainen, joka rakastuu luusereihin. Paitsi itse olen se luuseri ja ihastun tyttöihin, tai naisiakos ne nyt sitten on jo. Samapa sekin on. Elämä on ja life goes on, kuten laulussa sanotaan. Kai.

Itsesäälin ja kitinän mestari ja Suomen dr.Phil kuittaa nukkumaan.
(ps. Tiina, jos satut lukemaan, niin kyllä välillä saa pyöriä itsesäälissä)