Täällä sitä ollaan nyt, viikko ja kaks päivää takana. Ens perjantaina sitten ekoille lomille. Mukavasti on menny ja päivä kuluvat joka päivä nopeammin. Aattelin että vois koittaa melkein päivittäin vierailla vapaa-ajalla näillä sotilaskodin koneilla ja kirjotella vähän päivän tapahtumista. Tämä on kumminkin aika tapahtumarikasta aikaa ja uusia tilanteita tulee joka suunnasta.

Ensimmäinen päivä
Saavuin kasarmille äidin kyydillä puolen päivän aikaan, koska ajattelin että näin ehtisin tutustumaan paikkoihin rauhassa ja ehkä hakeen varusteetkin ilman suurempaa kiirettä. Alkupörinöiden jälkeen odottelin sotilaspoliisien kanssa, koska ei yhtä miestä kannata lähtee kuskaamaan SPolK-talolle. Vähän ajan kuluessa myös toinen spolle-alokas saapui ja matka läpi spolle-metsän alkoi.Kun saapuimme perille, oli edessä ensimmäinen jännä vaihe, päivystäjän tervehtiminen. Onneksi edessä oli lappu, jossa oli ohjeistus. Tervehdyksen jälkeen selvisi että olin sijoitettu tupaan kuusi, alikersantti Valtasen alaisuuteen.

Alikessu opasti tupaan ja antoi parit vinkit punkan ja kaapin valinnassa. Tämän jälkeen jäin odottamaan muita. Noin tunnin päästä saapui tupaan kaksi alokasta lisää, Ahonen ja Lampikoski. Aloin rupatella ja selvittämään mistäpäin on miehet kotosin.

Jonkin ajan päästä haettiin varuserä 1. Paitaa, housuja ja kalsareita. Ne perussetit.Kamat vedettiin pussiin ja traktorin lavalla takas tuville. Kamat levitettiin käytävälle ja tarkastettiin että kaikki oli mukana. Sen jälkeen niitä sai sulloa kaappiin. Myöhemmin saapuivat tupaan loput jermut, Laiho, Harju, Heino, Haapea, Leppänen ja Koski.


Loput päivät tähän mennessä...
Seuraavien päivien aikana treenattiin muotoon menemistä, tervehtimistä, toimistokäyttäytymistä, pinkan tekoa, sängyn petausta, haettiin aseet, purettiin ja koottiin aseita.Ja oppituntia löytyi joka aiheesta.

Sunnuntaina oli erilainen päivä, oli SinäMinäPuolustusvoimat-päivä. Eli tyttöystävät saivat tulla kasarmille, meitä yksinäisiä ukkometsoja päivä tietenkin vitutti. Toiset vaan köyrivät, milloin spolle-metsässä, milloin sotkun vessoissa.

Tästä eteenpäin koitan kirjoitella aktiivisesti päivien tapahtumia ja ajatuksia. Voi olla mielenkiintoista lukea vaikka vain 4 kuukauden päästä alkuajan tekstejä.. :)

TÄMÄ PÄIVÄ 18.7.2006
Heräsimme taasen niin sulosointuiseen päivystäjän huutoon, "komppaniassa heräätyys". Nousimme ylös ja petasimme sängyn. Kävin vessassa ja istuin odottamaan seuraavia komentoja punkan viereen. Luvassa oli jälleen aamupala. Tämä päivä oli täynnä oppitunteja, siivouksesta, prikaatin historiasta ja MuKessa toiminnasta.

Sosiaalikuraattorin oppitunnilla kiertävä luvunlaskenta meni koko ajan vituiks. Miks pitää rääkyä sitä omaa numeroonsa niin ettei siitä saa selvää, on ihan eri asia huutaa kuin rääkiä. Sosiaalikuraattori oli nainen ja kaikki vastasit kysymyksiin innoissaan. Miksiköhän?

Tänään harjoiteltiin järjestäytymistä useaan otteeseen, ulkona, luokassa ja elokuvasalissa. Joku kämmää niin kaikki kärsivät, toivottavasti alkaa sujua kaikilta kohta. Tiedä sitä sitten, yks jätkä ei osaa marssia yhtään, kuhan lampsii ja heiluu omaan tahtiin, tahti ei ole ees vakio. Se vaihtelee koko ajan, mitenkähän se onnistuu?