..koska tuli 20 vuotta täyteen. Yhtään vanhemmalta ei tunnu, olenkohan rikki?

Ääh. Kolakin loppu ja aivot naksuttaa tyhjää. Oli paljon kamaa mitä piti kirjoittaa ja pohtia mutta nyt on pää täynnä tyhjyyttä. Ehkä vaan parempi ettei näin illan viime tunteina ala kirjoitteleen kaikenmaailman ihme juttuja yksinäisyyden kalvaavasta tunteesta ja parisuhteiden pelottavasta maailmasta, jossa tunteiden palo on ihmisjärkeä suurempi voima. Siinä ulottuvuudessa ei ole aivoilla sijaa, vain sydän määrää tekemiset ja tulee hölmöiltyä.

Nainen, tuo maailman lahja ihmiskunnalle, tuo hekuman kehto ja elämänketjun välttämätön osa. Miksi siihen on asennettu niin vaikea käyttöjärjestelmä, että heti kun jokin bugi on saatu hoidettua ilmenee uusia?

Mitähän sitä keksis juhannuksena? Ei oo mökkiä, ei mitään. Ei ollut heilaa helluntaina, ei oo siis nytkään, minkäs teet. Josko menis ajeleen hämeenkatua vasenta kaistaa, se on kuulemma mahdollista. Ketään ei liiku Tampereella juhannuksena näin olen kuullut. Se mahdollistaisi massiivisten kuvaproggisten tekemisen, mutta edellyttäisi että a) olisi proggis b) idea proggikseen c) väkeä proggikseen. Kaikki uupuu. Juhannus tulee varmaan hölmöiltyä kotona. Kattoo nyt, jospa jotain ilmestyy.

Tuli taas kirjoiteltua jotain kummallisia, toivottavasti siellä on joku punainen lanka sisällä. Ja että ne harvat jotka vahingossa eksyvät tänne, löytävät sen.