Kamerat:
Canon EOS 30D
Olympus OM-1n
Objektiivit:
Canon EF 28/2.8
Canon EF 50/1.8
Sigma 150/2.8
Zuiko Auto-S 50/1.8
Zuiko Auto-W 28/3.5
Salamat:
Canon Speedlite 430EX
Sigma EF-500 DG ST
Sunpak GX17
Jalustat:
Unomat PSV III
Sälä:
Gadget Infinity Flash Radio Triggers (ebay-radiot)

Sitten blogijuttuja

Tuomas "Tret" Tulenheimo onkin YO
Tampereen yöelämää

Torille aamusta, kuten normaalisti. Jotenkin vaan ei jaksanut kiinnostaa tippaakaan, kaikki oli ihan vastenmielistä ja aika kului hitaasti. Loppujen lopulta sekin oli ohi, yli puolet amppeleista oli myyty, kurkut ja mansikat olivat kadonneet ja kukkiakin oli joutuneet muiden matkaan. Aivan ihanaa. Auto oli jumissa Matin ja vaatteidenmyyjän kärryjen välissä, ei auttanut kuin odotella, vedettiin Martin kanssa jäätelöt siinä sit.

Kotona suihkuun ja puku päälle. Oli aika vierailla yo-juhlissa, mummolasta nappasin ruusun ja huristelin Tuomakselle. Kamera oli mukana, onhan se kuin juurtunut käteeni kiinni.

Myöhemmin illalla löhösin kotona, kunnes soitto keskeytti toimintani. Se oli Aki J. joka oli kyydin tarpeessa, ilman parempaa tekemistä suostuin. Puin päälleni ja kasasin kameran laukkuun, ei sitä ikinä tiedä millon tapahtuu ja tarvii kuvata. Lopulta oli auto täynnä väkeä, jonka tiputin tampereella Emman eteen. Kaarroin itse keskustorille ja parkkeerasin auton. Jalkauduin koulujen loppumishulinan keskelle, kiertelin keskustaa etsien tilanteita ja ihmisiä, aina välillä törmäsin tuttuihin. Sainpa ohimennen myös pusun ;)

Josta taasen pääsee siihen, että olis kiva välillä vähän pusutella, mutta se ei onnistu ilman tyttöä. Tyttöystävän hommaaminen taasen on suht pitkä ja raskas urakka. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja eräänlaista reaaliaikaista strategiapelaamista. Täytyy miettiä jokainen liike ja sana monen lauseen päähän, ettei tule heti kräsh-an-purn. Miks tytöt/naiset on niin vaikeita? Jos pääsis sinne kouluun, siellähän niitä tyttöjä sit olis. Olen kuin joku vaimeasti säteilevä uraani, aiheuttaa "ongelmia" vasta pitkällisen altistuksen jälkeen. Pitäis olla itsevarmempi ja puhua lujempaa, mutta helppohan se on puhua tai tässä tapauksessa kirjoitella. Monessa tilanteessa miettinyt kysymyksen tai lauseen monta kertaa läpi ja hionut sitä, mutta sitten on tilanne mennyt ohi, eikä uskaltanut toimia. Ompas taas hassu olo, jotenkin niin saamaton olo, että oikein puistattaa. Mutta ku ei kiinnosta, eikä haittaa. Joten on positiivinen fiilis kumminkin. Kuinkahan hyvä fiilis olis jos olisi joku jonka vierestä voisi aamulla herätä ja laiminlyödä irkkaamalla? ( vitsi ;) )

Tiistaina pääsykokeet, jännittää haastattelut. Pitäis kai keksiä, miks haluan kyseiseen oppilaitokseen, no se on tampereella, hotelli- ja ravintola-ala kuulosti jännältä ja voi olla jopa hedelmällinen valokuvauksen kannalta. Torityö on opettanut ehkä vähän itsevarmemmaksi ja toimimaan kaikenlaisten pallontallaajien kanssa, pinnakin on ehkä venynyt intin ja torin avulla ihmisten suhteen. Muuten kyllä hermot menee aivan sekunteissa. Mutta ei puhuta siitä.

Päivän saldo:  Jonkin verran kuvia, tyttöasiat pois niskasta ja tilanteen tajuaminen. Plussalla ollaan.
"Huono-onniset ovat vain viitekehys omalle onnelle"